Poliittinen tilannekatsaus
Poliittinen tilanne on tällä hetkellä hämmentävä. Mielestäni hallituksen johtaminen näyttää heikolta. Kokoomus ja pääministeri Orpo eivät ole riittävällä vakavuudella tuominneet esimerkiksi Junnilan toimintaa. Mielestäni hänen ei olisi koskaan pitänyt olla ministeri vaan Orpon olisi pitänyt puuttua henkilön valintaan, jolla tiedettiin olevan toistuvia kytköksiä äärioikeistoon ja uusnatseihin. Junnilan jälkeen ministeriksi nimitettiin nuorten (alaikäisten) naisten ahdistelusta otsikkoihin noussut kansanedustaja Wille Rydman. Perussuomalaiset ilmoittivat julkisuuteen, etteivät he ilmoittaneet tai keskustelleet valinnasta muiden hallituskumppanien kanssa ennen nimitystä.
Kokoomuksen halu tehdä omaan ideologiaan sopivaa talous- ja työllisyyspolitiikkaa menee ihmisoikeuksien, vähemmistöjen oikeuksien ja demokratian vahvistamisen edelle. On huomionarvoista mainita esimerkiksi Orpon muuttuneet lausunnot Perussuomalaisista ja heidän toimistaan. Pääministerin asemassa on ymmärrettävää, ettei kumppania tuomita julkisuudessa, mutta ministerin ja yksittäisten edustajien teot ovat niin paheksuttavia, että pääministerin tulisi kommentoida tilannetta julkisuudessa ja tuomita äärioikeistokytkökset kokonaisuudessaan. Rajanvedossa ei pitäisi olla mitään epäselvää.
Junnila ei ole ainut Perussuomalaisten ministeri, jonka toiminnassa on huolestuttavia piirteitä. Sisäministeri Rantanen, Valtiovarainministeri Purra sekä ulkomaankauppa- ja kehitysminiteri Tavio ovat flirttailleet äärioikeiston kanssa antaessaan tilaa etnonationalistisille salaliittoteorioille. Väestönvaihtoteoria on ollut usean muunkin Perussuomalaisen retoriikan osana.
Näistä ministereistä ministeri Tavio on kirjoitellut lisäksi Euroopan komission puheenjohtajasta. Hän on kirjoittanut todella epäkunnioittavalla ja rajulla tavalla.
Tällä viikolla on myös puolustettu sananvapautta, kun Perussuomalaisia kriittisesti arvioineen toimittajan kimppuun hyökättiin sosiaalisessa mediassa. Toimittajaa ovat siis maalittaneet myös perussuomalaiset kansanedustajat. Maalittaminen on jatkunut useita päiviä ja hyökkäys kohdistuu toimittajan naiseuteen, sekä persoonaan tekstin arvioinnin sijaan. Valta-asemassa olevat henkilöt normalisoivat toiminnallaan keskustelukulttuurin ja vastakkainasettelun sekä työrauhan rikkomisen.
Viime hallituskaudella luotu hyvä kuva Suomesta murenee hallituksen sekoilun johdosta. Ei siis ole kyse pelkästään demokratian heikentämisestä, uusien rajojen ylittämisestä, pääministeripuolueen antamasta hiljaisesta hyväksynnästä tai siitä mitä suomalaiset ajattelevat. Kyse on myös siitä miten ulkomaiset yritykset näkevät Suomen esimerkiksi investointeja pohdittaessa. Pidetäänkö Suomea tulevaisuudessa edistyksellisenä ja turvallisena eurooppalaisia arvoja kantavana maana?